Aiemmin jo mainitsinkin, että toimin myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin eli KAVIn hyväksymänä virallisena kuvaohjelmaluokittelijana. Käytännössä siis määritän ikärajoja elokuville, televisio-ohjelmille ja digitaalisille peleille. Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, että ohjelman ikäraja on ollut katsojan mielestä liian korkea tai alhainen. Usein kyse saattaa kuitenkin olla vain siitä, että katsoja ei ole tullut ajatelleeksi ohjelmaa lapsen tai nuoren näkökulmasta. Ikärajoillahan pyritään ensisijaisesti suojelemaan lapsia heidän ikätasolleen haitallisilta sisällöiltä. Aikuisen mielestä esimerkiksi jokin kauhuelokuvan kohtaus voi olla huvittava ja epärealistinen, mutta lapsi ei koe asiaa samalla tavalla.
Suomessa ikäraja voi olla S eli sallittu, 7, 12, 16 tai 18. Sisältösymbolit kertovat tarkemmin haitallisesta sisällöstä, ja sisältöluokat ovat väkivalta, seksi, ahdistus ja päihteet. Ikärajat eivät ole suosituksia tietyn ikäisille eivätkä kerro, kenelle ohjelma on tarkoitettu. Ikärajamerkintä kertoo, millaisten lapsille haitallisten sisältöjen takia ohjelmalle on annettu ikäraja. Elokuvateattereissa ikärajoista voidaan joustaa kolme vuotta, jos lapsi on aikuisen seurassa. Jos siis elokuvan ikäraja on 12, aikuinen voi viedä elokuviin 9-vuotiaan lapsen. Jousto ei kuitenkaan koske ikärajaa 18. Jouston ajatuksena on, että lapsen hyvin tunteva huoltaja tai muu aikuinen osaa arvioida, kuinka herkkä lapsi on erilaisille sisällöille ja kuinka vahvasti lapsi eläytyy sisältöihin. Aikuisen pitäisi huomioida lapsen yksilöllinen kehitystaso sekä haitalliseksi arvioidun sisällön laatu.
KAVIn Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö kouluttaa kuvaohjelmaluokittelijoita, jotka arvioivat elokuvien ja televisio-ohjelmien sisältöjä. Arvioinnin pohjana käytetään selkeää 37 kohdan kriteeristöä [http://www.ikarajat.fi/kriteerit.pdf] eikä esimerkiksi luokittelijan subjektiivista moraalikäsitystä. Kun ohjelmassa esiintyy väkivaltaa, seksiä, ahdistavuutta tai päihteiden käyttöä, luokittelija vertaa kohtausta kriteeristön esimerkkeihin, ja kuvaohjelman ikäraja määrittyy haitallisimmaksi arvioidun sisällön mukaan. Ohjelma arvioidaan aina kokonaisuutena, joten yksittäinen kohtaus ei välttämättä nosta ohjelman ikärajaa.
Esimerkiksi väkivaltakohtausta arvioitaessa tulee pohtia monenlaisia asioita: mitä oikeasti näytetään ja mitä jätetään näyttämättä (ja jätetään katsojan mielikuvituksen varaan), kuinka veristä väkivalta on, kuinka pitkään väkivalta kestää, onko väkivallan uhrina lapsihahmo, onko kohtauksessa etäännyttävää vaikutusta hahmojen selvän fiktiivisyyden takia (esimerkiksi zombeihin kohdistuva väkivalta saa usein alhaisemman ikärajan kuin tavallisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta), onko esitystapa yliampuva tai parodinen, miten uhrin kärsimys tulee esiin… Lista ei ole loputon, mutta kohtausta on arvioitava monelta kantilta.
Jos samassa ohjelmassa on erilaisia sisältöjä, jotka täyttävät saman ikärajan kriteerit, luokittelija valitsee ensisijaiset syyt ikärajalle. Tallenteissa ja televisiossa näkyy siksi ikärajan lisäksi enintään kaksi haitallisuussymbolia, vaikka syitä ikärajalle voi olla enemmän. Kun kuvaohjelma on luokiteltu, luokittelija kirjaa ikärajan KAVIn tietokantaan.
Katsoja voi myös jättää KAVIin vaatimuksen kuvaohjelman ikärajan muuttamisesta, jos kokee ikärajan vääräksi. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö ottaa ohjelman tällöin luokiteltavakseen ja joko muuttaa ikärajaa tai säilyttää sen ennallaan. On kuitenkin syytä muistaa, että Suomessa esimerkiksi kiroilu ja pelkkä alastomuus eivät sellaisenaan ole ikärajaperusteita.
Lisätietoa ikärajoista: http://www.ikarajat.fi/