Yritykseni täyttää tänään kymmenen vuotta. Olen miettinyt, mitä kaikkea nämä vuodet ovat pitäneet sisällään, ja täytyy todeta, että vahvasti plussan puolelle jää.

Kymmenen vuoden aikana olen tavannut lukemattoman määrän hulvattomia (ja täysin seinähulluja) kollegoita ja verkostoitunut satojen äärettömän mielenkiintoisten yrittäjien kanssa. Onpa yhteistyö kollegoiden kanssa poikinut myös toisen yrityksen. Ehkä juuri ne toiset ihmiset ovat tehneet tästä kaiken sen kovan työn arvoista. Asiakkaista suurin osa on juuri sellaisia, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Kaiken lisäksi heillä on mielenkiintoisia projekteja tarjolla!

Kääntäjänä saa luvan kanssa myös häiriköidä eri alojen asiantuntijoita. Ilmatieteen laitoksen hirmumyrskyasiantuntija ja Lontoon ambulanssihelikopterin viestintäpäällikkö ovat mielellään vastanneet niihin tyhmiinkin kysymyksiin. Finavian viestintähenkilö on käynyt Helsinki-Vantaan kentällä etsimässä lentokoneiden seasta käsiinsä sen tyypin, jonka tittelin suomennosta olen kysynyt. Kun puhelin soi, ja toisesta päästä kuuluu ”Keskusrikospoliisista päivää”, se ei välttämättä tarkoitakaan mitään kamalaa. Meinasin tosin ajaa ojaan, kun ensimmäisen kerran kuulin autoradiossa Vesa Vierikon lukevan minun kirjoittamaani tekstiä.

Työnhän pitäisi olla sellaista, ettei joka päivä ihan mahdottoman paljon ketuttaisi mennä töihin. Lähes joka aamu odotan innolla, mitä päivä tuo tullessaan. Odotan, että pääsen töihin. Totta kai vastapainoksi on myös niitä päiviä, jolloin pitäisi kipeänäkin jaksaa 12 tuntia töitä, alihankkijoiden ohareita, erääntyneitä laskuja ja tietokoneongelmia. Palkansaajat välillä kadehtivat ja piikittelevät siitä maagisesta, pohjattomasta firman tilistä, kun eivät tunnu ymmärtävän, että tilille tulee rahaa tasan sen verran kuin jaksaa tehdä töitä. Kaikesta ärsyttävyydestä, stressistä ja murheesta huolimatta hyvät puolet kuitenkin voittavat.